Elokuu V

Runnirockissa Eppua kuuntelmassa. Satoi ja satoi, koko viikon. Niinpä mekin varustauduimme kunnolla - kumpparit jalkaan ja sadepuku päälle. Eput lauloivat osin ikivanhoja ennen kuulumattomiakin ja osin niin tuttuja, että yleisölauloi mukana lujaa. Oli jo toinen Runnirock päivä ja kun sateisella pellolla lava seiso, oli pelto jo tallottu perjantaina velliksi. Velli oli lauantaina peitetty vanhalla AIV rahulla. Oli siinä tunnelma katossa. Pimeää, Eppujen ihana laulu, keski-ikäiset humalassa ja AIV-hapon tuoksu.

Elokuu III

Katsastuskottorilla juostiin, niin että Foursquare Majoryys oli meillä. Katsastuskottorin tädille ei, enää tarvinnut henkkareita esitellä. No, auto sai leiman, Molemmat neidit 18 v B-kortin ja neiti 15 v M kortin. Ei tarvi enää kuskata.

Lola osoittautui mainioksi goekoiraksi. Vaikeat maastotkaan eivät olleet mahdottomia.

Koska työt alkavat oli laitettava myös oma kuotalos säädylliseen malliin. Asiakaspalvelija oli ison talon emäntä, jolla oli kolme kissaa. Hän leikkasi hiukseni todella taitavasti ja kertoi nautittavia tarinoita. Nautittava ja paras palvelu vuosiin. Harmi, että hän tee vain sijaisuuksia...

Heinäkuu XI

Heinäkuu X

<3

Heinäkuu I

Eroseremonia

Kaunis päivä hääräilin alaluloisena keittössä. Kohta tuore exäni pelmahtaa pihalle laajan sukunsa kanssa ja änkevät tupaan. Lauman johtaja, pieni kuivakka nainen, lempeän näköinen, jota ex kutsuu äidikseen selittää, miten heillä on tapana tulla pitämään eroseremonia suvusta lähteneen kotona. Miten tällainen auttaa kaikkia osapuolia käsittelemään eroa ja pääsemään siitä sitten yli ja jatkamaan elämäänsä. Juu-u ihan kaikkien parasta tässä vaan ajatellaan.

Minä laitan kuuliaisesti kahvin tulemaan ja kuuntelen puoliksi selällä exanopin perusteellista perustelua heidän tunkeutumiselle minun reviirilleni. Vilkaisen tupaan asettunutta laumaa. Ex istuu edustushymynsä huulillaan selkä hieman kyttyrässä penkillä. Samettikantinen kansio, edessään. Mietin miksi se on ottanut jostai ruokalistan mukaansa.

Exän vieressä istuu exappi pää painuksissa, ihan kuin pakotettuna ja häpeissään. Ex:n sisko istuu vaiti, selkä suorana, suu kiukkusena viivana. Ex:n veli pyöreänä, levottomana ja punakkanat ardenaliinia täynnä, kuin toiminta lupaa odottaen. Lauman johtaja seisoo pöydän päässä ja johtaa orkesteriaan.

- Aloitetaanpa sitten sillä Sinun kirjoittamalla runolla, niin pääsemme tunnelmaan.

Ex avaa "ruokalistansa" edustus hymy huulillaan Kurkkaan sitä, koko A4 täyteen kirjoitettuna. Hän aloittaa:

- Olet nainen orginelli
Mulle olit kamala selli.
Olit mulle pelkkä sussu,
Aina ihan märkä tussu.
Lits, läts, lits, läts, lotisi..

Se loukkasi minua, tuntui sydänjuuria myöden, raasto, ahdisti, nöyryytti ja suutuin.
- En halua kuulla. Lopeta heti! Minun ei ole pakko kuunnella omassa kodissa..!

Laumanjohtaja tarjoilee oma-aloitteisesti, laumalleen kahvia. Sanani väänsivät rypyt hänen otsalleen ja suunsa meni viivaksi. Hetken phdittuaan hän samoi.
- Olkoon sitten.. Mutta paskakakku meidän on pakko leipoa.

- Paska mikä?!

- Paskakakku! Siihen käytetään kaikenlaista, mitä sun kaapista löytyy. Siitä tehdään mahdollisumman pahanhajuinen, isolle pellille sun uuniin käryämään.

- Ette voi olla tosissanne! Tuhlaatte mun ruokia ja mulle jää siivoaminen ja tuuletus. Miksi?

- Se on meidän perinne. Niin asia on sitten loppuun käsitelty.

- Ihako totta?

Tunsin miten kiukku nosti päätään ja hypähti päähäni. Se oli musta ja punainen. Se takoi nyrkillä aivojani, pääni sisäpuolella.

Sihisin vihaa uhkuen:
- Vai niin.. Siinä tapauksessa tyhjennän autonne renkaat. Täyttäkää te renkaitanne jollakin keinoin, kun minä siivoan ja tuuletan paskakakkuanne.

Siihen sen sisko:
- Tommonen inhottava ihminen sie oot aina ollut. Käyt kaameella kierroksilla, etkä ymmärrä perinteitä. Onko se ihme, että velipoika jätti sut.

Laumanjohtaja aloittaa perheineen paskakakun tekoon. Tekevät aina perinteensä yhdessä koko perhe. Minä sieppasin tulitikut, joita kuvittelin tarvitsevani rekaiden tyhjentämiseen, ja painelin ulos tyjentämään renkata. En jaksanut tyjentää, kuin yhden jokaisesta autosta. Kiukku lauhtui. Ajattelin, että mitä minä silläkin voitan, että tyhjennän kaikki renkaat. En mitään. Ovat vaan vielä kauemmin täällä renkaitaan täyttämässä. Istahdin kuistin penkille. Ja toivoin mielessäni koko konkkaronkan pikaista lähtöä hornantuuttiin.

Ex appi tuli kyyneleet silmissä viereeni istumaan:
- Miksi tämän piti mennä näin? Olisin niin tykännyt sinusta.
Hän painoi päänsä syliini. Silitelin häntä lohduttavasti odottaessamme paskakakun valmistumista ja seremonian päättymistä.


Lähetetty Windows Phonesta

yksi ilta elettyä elämää

Taas on yksi ilta vähemmän elettävänä mun elämässä. Pyynnöstä kirjoitin toimitajalle yksinhuoltajan elämän arkista haasteista, peloista, raivosta ja avusta, joka auttaa jaksamaan.

Kerroin ainaisesta huolesta ja peloista, siitä miten sitä väsyy, kun on yksin vastuussa monesta lapsesta. Miten mikään ei riitä lapsille, miten itselle ei riitä edes se mikä lapsille riittäisi. Miten vuorokaudessa ei edes viikon aikana ole niin paljon minuutteja, että siitä riittäisi kullekin lapselle edes muutama yksilöllinen minuutti. Siitä miten arjessa on mukana jatkuvast hulluksi tekevä syyllisyys. Miten hän, jonka piti lapsia kanssani kasvattaa ja tukea, aliarvoi, lyttää ja syyllistää lisää. Miten kaikesta joutuu päättämään yksi, miten jokainen päätös tuntuu aiheuttavan suuren synkän ristiriidan. paradoksin, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteen. Miten raskasta ja pelottavaa on herätä poliisien soittoon, herättää nuorimmainen ja lähteä itkevän lapsen kanssa yönselkään. Miten turhaa sanahelinää on ennalta ehkäisevä lastensuojelu tai sosiaalitoimen tuki. Miten yksin sitä voikaan hyvinvointiyhteiskunnassa jäädä lapsilaumansa kanssa, kun mikää ei kuulu kenellekään, kukaan ei tunne, eikä tunnusta yhteisöiden olemassa oloa. Viranomaiset puuttuvat vasta silloin, kun oikea rikos tapahtuu.

Miten eronnut ei tässä yhteiskunnassa voi edes unelmoida löytävänsä kumppania, joka astuisi perheen toisen vanhemman rooliin, elättäjänä ja lasten tasavertaisena kasvattajana. Erottuasi, sinun on jaksettava vastata lapsistasi yksi ja kasvattaa heidät yksin. Kukaan ei tule rinnallesi toiseksi vanhemmaksi - koskaan. Jos horjahdat vanhemmuudestasi tai väsyt lopullisesti, lapsesi otetaan sinulta pois. Sinun on jaksettava ja selvittävä.

Kerroin miten auttaa vertaiset, jos jaksaa pitää suhtetaan heihin yllä tai jos he pysyvät kutakuinkin siinä kunnossa, että jaksavat keskustella. Miten voimaannuttavaa ja parantavaa voi olla tyydyttävä suhde toiseen sukupuoleen. Mutta kaikesta huolimatta olet niiin yksin, niin riittämätön ja niin syyllinen kaikkeen lasten pahoinvointiin, huonoon käytökseen, päihdekokeiluihin, kiroiluun ja tekemättömiin läksyihin.

Toisiin ajatuksiin päästäkseni kuuntelin äänikirjaa Rakas ja itkin ja kuuntelin. Se kertoi naisista, joilla ei ole kykyä rakastaa, rakastavat vääriä miehiä, jotka kuolevat. Miesten kuolema estää onnettoman rakkauden kuoleman ja kuolematon rakkaus estää naisia elämästä. Naiset rakastavat toisiaankin, mutta eivät osaa näyttää sitä, eivätkä osaa ottaa rakkautta keltään vastaan - yhtään. Kun joku osoittaa rakkautta heitä kohtaan, he kaivavat vanhan onnnettoman, kuolemattoman rakkauden esiin ja nuijivat sillä hengiltä uuden, nuoren, kasvamassa olevan rakkauden. Lopulta ovat vanhoja yksinäisiä rakkaudettomia ämmiä, jotka ihmettelevät mihin se elämä meni. Ihan hyvä kirja. Vaikka niistä politiikkakohtauksita en pitäny lainkaan. Olisivat joutaneet paperinkeräytseen ne sivut.

Kirjassa nähtiin paljon unia, merkityksellisiä, kuvainnollisia unia. Nyt minä menen katsomaan omia keski-ikäisen akan uniani.

posted from Bloggeroid