Helmikuu humahti

Mää olen ollu jotenkin rikki. Mun sanat on hävinneet. Tai on niitä, mutta ne on jotenkin vääriä ja raskaita - niin raskaita, että niitä ei jaksa kirjoittaa. Sormet väsyvät.. Ajatukset ovat samanlaisia tahmeita ja raskaita. Ne on jotenkin mädäntyneet tai meneet pillalle. Aina, kun päästän ajatuksia pään täyteen tulee niin väsyny ja vaikea olo. Ehkä olen itse mennyt jotekin vanhanksi tai jotain...

Olen siirtänyt tämän putouksen kirjoittamista. Mutta, kun en kirjoita. Niin tuntuu epätodelliselta, että olenko edes sitten elänyt. Kirjoittamalla tästä elämästä tulee kuitenkin jotenkin todempi, semmoinen oikeasti eletty.

Alkukuusta kävin jossain seminaarissa. En muista mikä se oli. Enkä muista siitä enää juuri mitään muuta kuin, että Jorma Uotinen oli niin Jorma Uotinen, että ihan tuli hyvä mieli sitä katsellessa. Niin ja sen muistan, että pyörätiet pitäisi ensin aurata ja sitten vasta autotiet, jotta ihmiset liikkuisivat enemmän hyötyliikunnan merkeissä. Ainut tapa säilyä kuolematta on kuluttaa hengen kulttuuria runsaasti ja juosta, kävellä, pyöräillä sekä hiihtää sitä karkuun. Eikä sekään ole ihan varma keino säilyähengissä.

Senkin muistan kuulleeni siellä, että sairastuneelle ihmiselle pitää antaa liikuntakuntoutusohjeet ja, ehkä vähän särkylääkettäkin tms.. Mutta liikuntaa ja jos on lihava niin terveellistä ruokaa, jossa ei ole paljoa kaloreita. Toki notkeita rasvoja, ei kovia ei mieluiten lainkaan eikä sitä sokeria, viinasta nyt sitten puhumattakaan. 

Taivaalle ole tähyillyt. Joskus siellä on ollut iloisia valkoisia viivoja ja loimuavia väriviivoja, tähtiä olen nähnyt ja täyden kuun. Välillä se on taas ollut ihan musta tai pikkuisen sävyttynyt oranssilla. Taivas ei ole minua tässä synkkyydessäni armahtanut, mutta eipä ole niskaankaan tippunut.

Kahvia olen juonut, paljon ja jokavälissä. Leivoiksilla ja ilman. Kahvista tulee sellainen pärinä. Silmät on auki, jalat ja kädet ovat vikkelät, tosin mitään järkevää ei silti saa aikaiseksi. Sitten liika kahvi alkoi kuplimaan massussa. Niin että mahanesteet ei pysy yöllä vatsassa. Kävin lääkärissä Ei antanut liikuntaohjeita, eikä ruokailuohjeita antoi Somac 40 mg:stä.

Kouvolassa elokuvaan mennään eväsrasiat kainalossa ja maitopullo villasukassa. Eväsrasiassa on voileipiä ja salatteja sekä muuta terveellistä mutusteltavaa. Varmaan niitä pehmeitä rasvojakin. 

Oli rippikoululaisen vanhempain iltakin. Minä join taas kahvia. Somac on ihan hyvä lääke.

Tämä on parveketaideteos "Oodi keski-ikäiselle miehuudelle"

Kahvilat ovat alkaneet kiehtoa. Niitä on niin kaikenlaisia. Toisissa on parempi olla kuin toisissa. Mutta tosi harvassa viihtyy niin, että tekisi mieli jäädä pidemmäksi aikaa. Kahviseurakin om tärkeää viihtymisessä. Ei ole minulla oikein viimeiaikana ollut sitä sellaista seuraa. Syy on minun. En ole hakeutunut sellaisen seuran kanssa kahville, treffeille tai yhtään mihinkään. Tosin on myönnettävä, että vähän on tässä kuussa ollut kahvirahatkin kadoksissa. Missä lie luuranneet? Tietysti voisi valita sellaista kahviseuraa, jolla on kahvirahaa... siihenkin minulla taitaa olla mennyt se "parasta ennen päiväys" jo umpeen. 

Helmikuun pensasaitahattuset. Helmikuu hatutti pensasaidan. Komeita hattuja, Matin päivä oli tänäkin vuonna 24.2. Matti avaa lumihanat ja tulee vielä seitsemän hattua kannon päälle (vanhan kansan sanonta). Seitsemän kertaa vielä lumitöitä. Siitä mihin lumityö loppuu alkaa ruohon leikkuu (mun oma sanonta) 

Polkupyörä kurkkaa aidan yli: "Joko pääsis baanalle?" 

Tää oli ystävän päivän kunniaksi, kanssa rakkaan Saaran. Ei se mitään, ainahan sen voi pestä (Saaran sanonta) Omalta rakkaalta sain  kauniin keltaisen pottiruusun, joka alkoi välittömästi maistua Jytkylle. Mitä enemän ruusu kuivu sitä paremmalta se Jytkystä maistui.

Matkus käytiin katsastamassa, kun muut ihmiset olivat jo nähneet sen. Olimme monta tuntia eikä ehditty edes yläkerrasta alakertaan. Rahat ehdittiin hyvin tuhlaamaan. Teinillä oli monta kassia ja minulla ei yhtään. Taitaa olla minun shoppailukuntokin päässy ihan ravalle.

Sonkajärvi

Kiuruvesi

Kiuruveden koivet

Ystävänpäivä ja Sanna <3

Iltainen mäenlasku

Sitä hengen ravintoa

Sonkajärvi

Kohokohta

Kauneutta ja nuoruutta

<3

Siinä se sitten oli elettynä ja oltuna. Maaliskuun pitäisi maata näyttää... 

Tammikuussa

Vaihteet vierekkäin.
Mäkilähtöjä.
Kolmiota ja väistöjä.
Akkapakkaa, paikat prakkaa.
Pakkasta ja polttopuita.
Lumitöitä, lumitöitä ja vielä vaan lumitöitä.
Ladulla tuli käytyä.
Neulottu, pipoa, hartialämmitintä, lapasta ja rannelämmittimiä. Laspisia lämmittämään, lahjaksi ja itellekin muuten vaan.
Tuhkasta noussut..

Lähetetty Windows Phonesta

Rajatonna

Mun kaikki rajat on taas ylitetty ja sotkettu lumeen. En muista enää mihin kohtaan niitä laitoin. Konttasin ja etsin niitä. Etsin ja konttasin. En löytänyt, haravoin lunta lapaset kädessä. Otin lapaset pois etsin hangesta paljain käsin. Kädet paleltuvat, tuli itku, silmät sumenivat. En näe muuta kuin valkoista sumua. Itken lisää. Ahdistaa olla rajaton. Ilman rajoja hyvä ja paha menevät harmaaksi mössöksi. Ällöttäväksi lilliksi. Jos minun minuutenikin on samaa harmaata lilliä, jos kukaan ei löydä minusta enää mitään hyvä, minäkään..  pelottaa..

Lähetetty Windows Phonesta

Mikä vika on kilteissä miehissä?

Juttelin teininaisen kanssa, ihastelin miten mukava poikkis hänellä on. Vastuun tuntoinen, auttavainen, ahkera ja ihanan kiltti kaikille. Teini nainen tuhahti, että Jooo-o tosi kiltti, ihan liian kiltti..

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen saman virren - mies on liian kiltti. Miten niin?!? Mikä ihme se saa naisen haluamaan miehekseen tyhmän ja tuhman lihaskimpun. Joka örveltää sohvalla, kittaa olutta ja imee sätkää, jolla ei lopulta seiso mikään muu kuin liasta ja paskasta jäykistyneet kalsarit.

Olisihan se perheen isänä sellainen kiltti, siisti lempeä mies unelmien täyttymys. Sellain ihana, joka olisi lasten kanssa ja tasavertainen kasvattaja ja kodin ylläpitäjä.

Pitäkää naiset ja teini tytöt kiinni kilteistä miehistänne. Ei tarvitse juosta nyrkkiä karkuun ja pelätä. Ei tarvitse siivota miehen oksennuksia ja kusia lattialta. Sen sijaa, kiltin miehen kanssa on mahdollisuus leppoisaan mukavaan elämään, jossa kumppanin kanssa saattaa olla paljokin yhteistä. Kiltin kanssa elin vuosiakin on paljon runsaammin.   

Lähetetty Windows Phonesta

Eroseremonia

Kaunis päivä hääräilin alaluloisena keittössä. Kohta tuore exäni pelmahtaa pihalle laajan sukunsa kanssa ja änkevät tupaan. Lauman johtaja, pieni kuivakka nainen, lempeän näköinen, jota ex kutsuu äidikseen selittää, miten heillä on tapana tulla pitämään eroseremonia suvusta lähteneen kotona. Miten tällainen auttaa kaikkia osapuolia käsittelemään eroa ja pääsemään siitä sitten yli ja jatkamaan elämäänsä. Juu-u ihan kaikkien parasta tässä vaan ajatellaan.

Minä laitan kuuliaisesti kahvin tulemaan ja kuuntelen puoliksi selällä exanopin perusteellista perustelua heidän tunkeutumiselle minun reviirilleni. Vilkaisen tupaan asettunutta laumaa. Ex istuu edustushymynsä huulillaan selkä hieman kyttyrässä penkillä. Samettikantinen kansio, edessään. Mietin miksi se on ottanut jostai ruokalistan mukaansa.

Exän vieressä istuu exappi pää painuksissa, ihan kuin pakotettuna ja häpeissään. Ex:n sisko istuu vaiti, selkä suorana, suu kiukkusena viivana. Ex:n veli pyöreänä, levottomana ja punakkanat ardenaliinia täynnä, kuin toiminta lupaa odottaen. Lauman johtaja seisoo pöydän päässä ja johtaa orkesteriaan.

- Aloitetaanpa sitten sillä Sinun kirjoittamalla runolla, niin pääsemme tunnelmaan.

Ex avaa "ruokalistansa" edustus hymy huulillaan Kurkkaan sitä, koko A4 täyteen kirjoitettuna. Hän aloittaa:

- Olet nainen orginelli
Mulle olit kamala selli.
Olit mulle pelkkä sussu,
Aina ihan märkä tussu.
Lits, läts, lits, läts, lotisi..

Se loukkasi minua, tuntui sydänjuuria myöden, raasto, ahdisti, nöyryytti ja suutuin.
- En halua kuulla. Lopeta heti! Minun ei ole pakko kuunnella omassa kodissa..!

Laumanjohtaja tarjoilee oma-aloitteisesti, laumalleen kahvia. Sanani väänsivät rypyt hänen otsalleen ja suunsa meni viivaksi. Hetken phdittuaan hän samoi.
- Olkoon sitten.. Mutta paskakakku meidän on pakko leipoa.

- Paska mikä?!

- Paskakakku! Siihen käytetään kaikenlaista, mitä sun kaapista löytyy. Siitä tehdään mahdollisumman pahanhajuinen, isolle pellille sun uuniin käryämään.

- Ette voi olla tosissanne! Tuhlaatte mun ruokia ja mulle jää siivoaminen ja tuuletus. Miksi?

- Se on meidän perinne. Niin asia on sitten loppuun käsitelty.

- Ihako totta?

Tunsin miten kiukku nosti päätään ja hypähti päähäni. Se oli musta ja punainen. Se takoi nyrkillä aivojani, pääni sisäpuolella.

Sihisin vihaa uhkuen:
- Vai niin.. Siinä tapauksessa tyhjennän autonne renkaat. Täyttäkää te renkaitanne jollakin keinoin, kun minä siivoan ja tuuletan paskakakkuanne.

Siihen sen sisko:
- Tommonen inhottava ihminen sie oot aina ollut. Käyt kaameella kierroksilla, etkä ymmärrä perinteitä. Onko se ihme, että velipoika jätti sut.

Laumanjohtaja aloittaa perheineen paskakakun tekoon. Tekevät aina perinteensä yhdessä koko perhe. Minä sieppasin tulitikut, joita kuvittelin tarvitsevani rekaiden tyhjentämiseen, ja painelin ulos tyjentämään renkata. En jaksanut tyjentää, kuin yhden jokaisesta autosta. Kiukku lauhtui. Ajattelin, että mitä minä silläkin voitan, että tyhjennän kaikki renkaat. En mitään. Ovat vaan vielä kauemmin täällä renkaitaan täyttämässä. Istahdin kuistin penkille. Ja toivoin mielessäni koko konkkaronkan pikaista lähtöä hornantuuttiin.

Ex appi tuli kyyneleet silmissä viereeni istumaan:
- Miksi tämän piti mennä näin? Olisin niin tykännyt sinusta.
Hän painoi päänsä syliini. Silitelin häntä lohduttavasti odottaessamme paskakakun valmistumista ja seremonian päättymistä.


Lähetetty Windows Phonesta

Tellen baarissa ja muutakin

Ahkeraa ajoopettelua, mäkilähtöjä, perruutusta, ryömintää ja vaihteita.

- Joo, vahteet eivät ole vierekkäin vaan vuorotellen edessä ja takana. Eikä niiden vauhtamiseen tarvita kahta kättä, ihan yhdellä vaan.
- Hei, mä en paina kaasuu ja tää menee vaan. Mitä mä teen?!
- Tää auto on ihan paska.
- Äitiiii, mennään jo ajaan tota vitostietä, niin voin vaihtaa votoselle.
- Ensin opetellaan liikkeelle lähtö ja pysytys niin, ettei auto sammu.

Nuorimmainen oli synttäreillä ja sitten häipy Hakalaan. Maksoin sille vahngossa lipun Extra luokkaan . Se soitti,, äitii sä oot hullu, ku maksoit mulle lipun Extraan. Lippu makso ihan sairaast. Täällä on kaikkee. Nyt mää nautin matkasta. Joo.

Vanhin oli kanssa synttäreillä kaksi päivää mökillä. Onneksi tuli välillä kotonakin käymään. Venäläisiä oli naapurimökillä ja houkutelleet tytärtä saunaan. Pyyhe oli tyttäreitä puuttunut ja laina pyyhkeet eivät kelpaa, puuuh! Toinen tytärkin oli kakkospäivänä pyrkinyt samohin bileisiin, mutta bileporukka kiintio oli omistajalle tullut täyteen. Sain tyttären ehjänä kotiin.

Kolmas tytär oli poikkiksen kanssa meillä ja nukkuivat erisägyissä, kun on se rippikoulukin käymättä. Poikkis meni parkouraanaan ja me katottiin riemukuplaa.

Mun mies teki oharit ja joudui käymä itekseni kattomassa Eila Tikkasen kirjottaman Tellen Baarin, joka oli savonmurteella savolaisia sutkautuksia täynnä. Kerrottiin elämästä baarin ympärillä. Bsarissa kävivät kaikki papista ammattilaisiin ja kylän lapset päälle. Hauska ja viihdyttävä. Oli rakkaushuolia, raskaushuolia, kaksos sekoilua, jumalan sanaa, ryyppäämistä, kalastusta kuha vesillä ja lemmen aalloilla, onnettomuus ja potenssi ongelmaa. Koko elämän kirjo Tellen baarissa.

Viimeksän Kesäteatterin näytelmä Liika Viiisas http://pianpost.blogspot.fi/2012/07/liika-viisas.html?m=1 oli mukavasti sotkettu baarin elämään mukaan.

Sunnuntaina rippikoululainen nukkui liian pitkään ja kirkko jäi välistä ja tänään taas ajellaan. Yritän päästä lenkilläkin käymään hyvässä seurassa. Ens vkonloppuns on sitten Akkapakka ohjelmassa ja tälläkertaa nais seurassa, jospa hän ei tekisi ohateita.

Muu onki sit suunnilleen hyvin. Paitsi, että suututtaa vietävästi , kun ei ole tietodossa kahdenkeskistä viikonloppa miehen kanssa ikinä. Ex:t on järjestelyjen mestareita. Tänä viikonloppuna on miehellä pennut ja ens viikonloppuna, sil on poika taas, seuraavana meillä molemmilla on lapset, sit mulla on poika ylimääräsen kerran, sit on taas meil molemmil, nii ko kuuluuki ja sit o taas miehellä poika ylimääräisen kerra. Nii, et ehkä viikolla 11. olis seuravan kerran yhteinen viikoloppu, ilman vitisevi. EHKÄ!

Lähetetty Windows Phonesta