Kaikesta huolimatta maaliskuu on kesärenkaiden vaihtokuu. Aina se on ollut. Muistan miten 8 1/2:aan omistajana ollessani odottelin hartaasti helmikuussa kuun vaihtoa, kun sen seisontavakuutus päättyi ja sain kaivaa juhannuskukan värisen kasipuolikkaan hangesta ja lähteä baanalle. Akku piti ottaa hyvissä ajoin sisälle lämpimään ja ladata hyvin. Käynnistyspäiväksi kannatti valita lämmin aurinkoinen päivä...
Helmikuinen Matinpäivä lupaili meille seitsemän hattua kannonpäälle ja kyllä niitä sitten tulikin. Tälläkertaa eivät olleekaan mitään pikkupipoja vaan paksuja karvahattuja ja leveä lierisiä kesähattuja ja taas oli kolalla töitä.
Valo toi iloa sieluun. Ilokseni jakson ulkoilla paljon. Olin suksien päällä tänä vuonna enemmän kuin kymmeneen vuoteen.
Kävimme sitten ruottien puolellakin. Ihan isommalla porukalla ja bussilla. Matka oli haasteellinen lapisia oli yhdeksän ja aikuisia kolme.
Laiva oli iso ja paljon rahapelejä. Pojat pelasivat kilpaa niitä ja olivat aina voitolla, vaikka lisää rahaa pyysivät. Kummallista ja koukuttavaa.
Tukoholmassa ei kassatätit ruokakaupoissa laske kolikoita. Setelit heille vielä kelpaa, mutta kolikot on laitettava punaiseen aparaattiin, joka vaatii lisää, kunnes sitä on riittävästi syötettetty. Jos syöttää liikaa, se sylkee loputu pois.
Mitä Stokiksesta tarttui mukaan. Yksi stenkku, ripsiväriä,paita, paita, paita. Siteiden etsimiseen kulutimme yli tunnin ja löysimme ne viimeiin. Pojan kanssa yritimme muistella mitä side mahtaa olla englanniksi tai ruotsiksi, ei muistettu... Mietittiin, että mikä pon sitten tamppooni enkuksi tai ruotsiksi.. ei muistettu sitäkään. Sitten poika keksi, että kystään Tampaxia, niin kyllä niitä siteitäkin siitä jostain löytyy.
Poika on todellinen selviytyjä löytää tavaratalosta terveysiteet vaikka ei muista mitä se tarkoittaa. Hyvä poika. Moiseen suoritukseen ei kaikki raavaat miehetkään pysty.
Kalastaja oli keskustassa muniaan myöden vedessä.
Linnuista ei ollut pulaa, lumesta oli.
Yläkerran sängystä pursui jotain yli.
Mehikasveja matkan varrella...
Halkotalkoot liiterin täydennystä. Sain meiluisia saunavieraita silloin tällöin. Heillä oli oma sauna vaiheessa, joten pääsimme kimppasaunaan hyvässä seurassa silloin tällöin.
Hiihto maistui. Kävimme Kumpusaaressa silloin tällöin toisinaan. Kaupunki ei panosta riittäväsi kuviin puhin tässä ulkoilukohtaeessa. Puut ovat liian paksuja ja ihan liian märkiä. Ja perä laavun liiteri on ihan liian tyhjä. Risuja kaupungille.
Mun hiihtoseura <3 ja Nelli oli kanssa mukana.
YT neuvottelutkin hyökkäsivät kulman takaa. Se on sitten naisilla huhtikuu viimeinen työkuu. Millä motivoida ja kannustaa etsimään uusia töitä, millä valaa uskoa, että ovat hyviä kelvollisia, että joku kaipaa heidän työpanostaan ja hyväsyy töihin. Ei riitä keinot, ei energia ja oma uskokin on välilä koetuksella.
Magneettikuvassakin tuli käyty. Viisitoista minuuttia hirveää surinaa ja säätöä, Kapselissa pitää maata likkumatta, hengittää saa, panikoida ei, toivataan, ettei äitiä oteta mukaan. Äiti otettiin kuitenkin turvaksi seisomaan ahtaaseen kuvasuautoon. Saatiin äidin selkäkipeäksi, jalat tönköksi ja kuvia DVD levyllinen. Lääkäri kertoi, että kaikki on kunnossa ja hyvältä näyttää.
Pikkukahvila kuplia, ja pilviä leijui siellä täällä. Oli kukikasta, vaalenpunaista, vihreää, retroa ja isoja salaatti leipiä, ihania täytekakkuja ja leivoksia hintaan 8,50 e. Trubaruudin iltasoittoja ja tuoksuvaa teetä pikkuruisissa haudutuspannnuissa. Kahvila työsntekijöillä oli uutuuttaan kiiltävä hygienia passit ja sievät esiliinat. Sitten kahvilasta tuli iso ja pilvi synkistyi uhkaavasti, odotimme sadetta.
Jääpuikot valuvat katon reunalle ja tirkstelivät allaan olevaa maata.
Sukkasillaan tanssittiin rivitanssi kevään kunniaksi.
Metsässä kouvut paistattelivat kevät auringossa. Tanssimme valssit niiden kanssa. Koivun runko on kaunis ja sorja.
Retkiä, mies, koira, hanki, sukset, lumikengät ja suukkoja.
Kaikkialla tapahtuu. Kaikki tapahtumat eivät ole reiluja. Kaikki osallistujat eivät ole joukkuepelaajia. Pienemmät vitisevät, määräilevät, ovat vallanhaluisia ja käyttävät valtaa kyseenalaisesti.
Voi hirnahdus ja seteleiden kadotus. Katoaminen on epävarmuutta luova elementti ja aiheuttaa huutoa ja riitaa.
Se on kevät aurinkoa ja kevättä rinnassa ja sitten loputon väsymys.
Mallinukella on tukka päässä. Neropatit olivat koettaneet, minkälaisen huomionherätyksen tekee tukka nuken jalkojenvälissä. Voiko joku kulkea välinpitämättömästi heidän näyteikkunansa ohi vai onko ihan pakko katsoa vähän tarkemmin. Kekselijäät ovat miehen aivot.
Koriste seinällä
Koristeet taivaalla,
Jäällä jälkiä. Koiran kanssa jäällä. Kierrettiin saarta ja ihailtiin vanhaa kartanoa (mielisairaalaa). Kun olimme oikein innokkaalla päällä. Kierrettiin järvi kahteen kertaan, navakkaasta vastatuulesta huolimatta. Tuuli navakasti vasten kasvoja ja annoin tuulen tuulettaa pääkoppanikin sisäsopukoita myöden. En ajatellut mitään, tuuletin aivoja.
Piimäkakku on tämän kuun herkku. Piimää maitorahkaa ja kotimaisia marjoja. Sillä ikävää ja kevätväsymystä vastaan. Kahvia päälle.
Maaliskuun punaiset risut. Mun sadonkerjuun ensi hetket tänä vuonna.
Sato viuhka. Punainen viuhka.
Etsi kurre? Se jähmettyi, kun tapasi koko konkkaronkan,
Makkaraa, suklaamunia, hyvää seuraa ja huono tuli.
Minä ja Nelli, Nelli ja minä, Jää ja tuuli. Tuuli ja jää. Me
Aurinko ja lumi.
Pensaan puikkoset.
Entäs minä. Väsynyt, tyhjä akka. Jonka suusta tulee nykyään enemän sammakoita, kuin kukkasia. Lähimmät kehuivat ongelman ratkaisijaksi, jolta eivät ideat lopu, luotettavaksi, vastuuntuntoiseksi, ystävälliseksi ja auttavaiseksi. Onko nuo yleisen luuserin luonteen ominaisuuksia? Tunnen, että olen tyhjään imetty vanha ilmapallo, jonka tenava on tunkenut suuhunsa, pureskellut ja leikkinyt, että olen purukumi.
