perjantai 31. toukokuuta 2013

Tuhinoita, tohinoita, turhaa turinaa

Vapun kunniaksi trubaduuri Jussi Madetohjan laulua kuuntelemassa torilla ja kevään ensimmäiset torikahvit tuli juotua mummun kera tunnelmallisia biisejä kuunnellessa.


Vapusta toukokuu alkoi, ja ensimmäiset kukatkin puutarhassa alkoivat kukkia siitä ilosta. Minä lapion paskaa kärriin ja yritin lapioda sontaa myös aivoista ulos. Mutta taitaa olla ikuisesti jotakin kikkareita korvien välissä. Mikään ei ole vaikeampaa kuin olla aikuinen tappeleville teineille.




Paikkakunnan kesäravintolakin avasi ovensa. Teini sai töitäkin. Käytiin sen kuniaksi ihan kahvit. Työssäkäyvän onnea kesti kolme viikkoa, kunnes teini kaatui mopolla ja sai pari päivää sairaslomaa, työsuhde irtisanottiin välittömästi,syynä sairasloma, muut eivät halua tuurata siivojaa. Selitellä ei työantajan tarvitse, kun on koeaika. Epäreilulta tuntui ja sikamaiseltakin, varsinkin kun teini oli siihen saakka tunnollisesti työnsä tehnyt; tullut vajaan kahdentoistatunnin varotusajalla aamuksi töihin. Onnea vaan työnantajalle, että löytää työntekijän, joka ei ikinä loukkaannu tai sairastu ja joka suostuu kohtuutomiin joustoihin.

Välillä on saanut itsekin tässä käsiä levitellä. Aika kun ei riitä edes kaikkein tärkeimpiin. Työpävät venyvät; kahdeksaksi töihin ja seitsemäksi kotiin. Hullun hommaa tällä allalla, jossa ei päivittäisiä ylitöitä korvata. Talkoo hommia.. hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Kissa halusi tietää, mitä leivinuunissa on, ettei vaan ole piiloteltu hiiriperhettä moisessa onkalossa. Ei löytynyt hiiriä, mutta tuhkaisia tassunkuvia oli siellä täällä ympäri tupaa. Muitakin jälkiä oli, sellaisia mustia viivoja, joita usein tulee miesten tai nuorukaisten kengistä. Niitä on paljon ja ne ovat tiukassa. Minä olen töissä iltamyöhään, enkä näe jälkiä tekeviä miehiä, mutta jäljet juoruavat, että ovat meillä käymässä. Vituttaa jäljet ja se etten näe niitä miehiä.

Välillä on niin kylmä sisällä ja ulkona, että on pakko virittää liekit uuniin. Onpahan millä virittää. Hiilihangolla tökin hiiliä, kuin piru konsanaan ja huutelen lapsille siivousohjeita, läksyn teko vaatimuksia, käsken lukemaan kokeisiin, käsken siivoamaan huoneensa, käsken tyhjentämään koneen.. mitään ei tapadu... paitsi, että mulle taitaa kasvaa sarvet ja häntä.

Kevät tulee ja hylättyjä polkupyöriä on siellä täällä. Niitä on rumia ja kauniita, sekä rumankauniita niin kuin meitäkin. Tuntuu joskus, että sen lisäksi, että ihmiset jättävät pyöränsä lojuumaan hylättynä jonnekkin, he jättävät myös toisia ihmisiä lojumaan hylättyinä sinne tänne. Niitä näkee rannoilla istumassa, puoiston penkeillä, asemilla seisoskelemassa, terassien yksinäisissä pöydissä.. Polkupyörät huutokaupataan uusille omistajille poliisien huutokaupassa. Pitäisikö hylätyt ihmisetkin huutokaupata uusiin koteihin, tarvitsijoille kohtuuhintaan?

Karu aidattu leikkikenttä keskellä kaupunkia. Joku kertoi minulle, että on muuten tosi suosittu, paljon porukkaa päivisin... Otin kuvan päivällä ei näy ketään. Mutta tosi suosittu leikkikenttä siis, siinä ihan kirkkopuistossa.

Kävin rannalla kuuntelemassa jään ääniä. Ne helisee ja ritisee. Yritin äänittää sitä, mutta ne eivät halunneet helistä kännykälle...

Keväällä toivoisi, että olisi vene. Joku tulisi huoltais pohjan, silittelisi, käätelisi ja olisi mun kanssa. Kävisi vaikka vähän soutelemassakin.


Ruttojuuren ruusukkeet. Kaikki on pienenä niin viattoman oloisia ja suloisia. Ei sitä arvaa, että isona leviävät hirvää vauhtia tarvitsevat paljon tilaa, eivätkä anna muille mitään mahdollisuutta elää lähellään.

Liian kylmä keinua.

Muummut matkalla jonnekin. Mummuilla on kevät parveilun aika ja kaikilla on samanlaiset kaavut. Mukavaa mummumarssia..

Sinivuokot ovat toisena heti krookuksen jäkeen. Niitä on paljon, ne kukkivat vaikka ovat vielä pikkuruisia. Keräsin niitä pikkuruisia, pian kukkivia laatikollisen ja annoin uuteen kotiin. Uusi isäntä ihmetteli, että pienenäpä nämä kukkivat. Niin pienikin kukkii, kun katsoo sitä tarkemmin.

Vesitorin on sortumaisillaan. Jyväskylässä samalainen sortui. Luulin, että nosturi tuli sitä vahvistamaan, mutta ei se lisäsi vaan 4G:tä ja torni paran taakkaa.

Tuomiranta se tässä odottaa kesää. Siellä se on hiljaisena kaljujen puiden keskellä. Ehkäpä se vähän jo haukottelee rippijuhlia ootellessa.


Korallikanukka itkee, kun sillä on ikävä lehtiä ja kukkia.

Kaikella rakkaudella sinulle.

Sadetta toukokuussa riitti.

Ensimmäinen sato ruohosipuleista. Herkkua suoraan ruokapöytään.

Vesitynnyri vettä keräämään. Alotin rippikouluaisen huivin kutomisen. Malli on monimutkainen mutta opittavissa. Nyt näyttää siltä, että sadepäiviä kyllä riittää sen tekemiseen. Pidetään peukkuja.

Laitettiin pihapatio. Siinä se saa odotella grillajia.

Fasaanikukon kumpu madaltuu ruoholeikkurin leikattavaksi. Fasaani kukko menettää kukkulansa ja kana poikiensa piilopaikan. Toisaalta minun kukkapenkkini eivät ole fasaanien kylpy ja kupsutuspaikka. 

Korallikanukka on punottu muotoonsa

Nämäkin kanukat ovat nyt kurissa.

Kukkula on valmis. Tasainen ja siisti... Faasaani saa muuttaa.

Ruutana parka yrittää selvitä talven kottelemuksesta, mutta huonolta näyttää. Samaistun siihen.. Tuntuu että rasittavan talven jäljiltä olen huonossa hapessa, yritän lämmitellä milloin kennenkin lämmössä ja haukon henkeä, rutistan viimeisilä voimilla kesälomaan.

Erämökillä saan haukottua elämän iloa itseeni.

Äitienpäivä lahja; retki erämökille rakkaiden kanssa.

Vain yksi on joukosta poista. Mutta olen onnellinen kaikista kolmesta mukaan lähteneestä. Olen onnellinen siitä puuttuvastakin. Eihän kaikki aina voi ehtiä mukaan ja on sitä elämässä muutakin. Äitien päiviä tulee ja menee.

Miehet metsässä. 
Meillä on yksi elinkautisvanki. Sen nimi on Otto ja se on Marsujen sukua. Se on tuomittu häkkiin koko elinajakseen. Punoin jouluvaloista sen ulkohäkin alareunaan verkon, jotta se ei voi paeta. Viime vuonna se yritti karata tai karkasikin kalterieiden välistä ja vilisteli minkä pikku koivistaan pääsi vapauteen pensaikkoon. Vangin vartijoilla oli kova työ pyydystää sitä, vapaudesta villinä viiletettävää, mutta tänä vuonna siltä urakalta vältytyään. 

Olin reipas ja hakkiuduin eroon yhden edellisen elämän rojuista. Keräsin kaikki yhteen läjään ja kippasin ne postilaatikkonsa. Sinne meni, ihan ilman viestejä ja ilman yhteydenottoa. Olo on nyt kevyempi..


Sain juhlan kunniaksi kukkia.. sain kukkia.. lallallaaalal - hah!

Mun lapset ei viihdy mun kanssa. Selittelen sitä sillä, että tuossa iässä vaan kaverit ovat tärkeämpiä ja sillä siisti! Ei ne kyllä viihdy isänsäkään kanssa, että ei silti. Hah siihenkin!

Pojan kanssa on tullut vietettyä kuitenkin hetki ja toinenkin. Ollaan käyty crossiradallakin. Mun päässäni on semmoinen vika, että on tosi vaikea irrottautua päivän töistä ja vähän rentoutua. Rentoudu, rentoudu, rentoudu...





Kevätesikot


Valkovuokkoni mun

Motocross radalla kelejä ootellessa.

Yritit kaupasta ruukkuun ja terassille. Lähiruokaa terassilta.

Kaupasta terassille

Siemenistä rucolaa. Viikossa leivänpäälle valmista

Rucolaa ja basilikaa

Varjoliljan alkuja

Idän pitkäpalko

Päättäjäisten kunniaksi, piti syödä porukalla kaikki yhdessä, mutta sitten söin kaikkien kanssa erikseen ja eri paikassa, koska oli aikatauluongelmia ja nirsoja lapsia. Kiva

Penkki siistitty ja hevosenkakkalanoitettu

Valkovuokot, esikot ja sinivuokot, sikermä


Tanssin iloa..

Iinan kevät näytös..

Iloisia tanssioita..

Koristeraparperi.. siitä se lähtee taas

Kumin polttajaiset...

Sileäksi poltettu

Kumi

Kevätpäivää viettämässä torilla ja taas Jussi laulaa...



Ystävän luona teellä ja saamassa ymmärrytstä,

Pörisevä, lentävä mikä lie.. taivaalta bongattu kuitenkin.

Helmililja

Kevätkaihonkukka

Tulppaani ponnistaa

Kevätpörriäiset <3

Aloitimme urakan, pitkän ja loputtoman. Rentoudu.. rentoudu.. rentoudu.. ei mitään stressiä.. kaikessa rauhassa vaan.


Ansikka puska

Ansikat, kielot ja norjan angervo. Yhtenä aamuna mun kielopenkki oli lanattu ja kaiken kaaoksen keskeltä löytyi kappale hännän päätä. Minä epäilen Jytkyä. Häntä näyttää pitkäkarvaisen kissan tai oravan hännän päältä tai siten jokun muun.

Kevätvuohenjuuri.

Kevät

Pikku narsissit

idänpitkäpalkko

tulppaanit

talvio

Kuva siitä miten käy, kun yksi kärry eksyy jonosta, eikä seuraavakaan jaksa sitten viedä omaansa paikalleen. Sellainen se on ihmisen luonne, jos tuokaan ei noudata tätä sääntöä ja järjestystä niin en sitten minäkään.

Kuunliljat nousevat

Narsissin kauneus

Varjolilja

Kullero

Kullero ja päivänlijat

Kilpiangervo

Omena


Koristeraparperi terhakkaana

Varjolilja

tuomi kukkii lahna kutee.. en ehtinyt edes kalalle vaikka lupasin. Paska äiti.

Koivuangervo


Ruusuja opelle

Pioni, se ensimmäinen

Arovuokko

Omena

Jalopähkämö

Varjolilja

Keijunkukka