lauantai 24. marraskuuta 2012

Popeda

Mun mies vei mut kattomaa Popedaa Kaavin Iloharjulle. Kaavilaisilla nuorilla miehillä on oudot wessatavat. Kaikkein ruuhkasin ja parhaiten valaistu liikennejakajan koroke toimii vedenheittäjien näyttämönä. Nuoret miehet panostavat vedenheittotilaisuuteen juomalla reippaasti olutta ja panttaamalla vessassa käyntiä, jotta voivat nauttia omasta lorotus esityksestään mahdollisimman pitkään ja hartaasti. Sitten he asettuvat tienlaitaan jonoon ja käyvät kukin vuorollaan esittämässä lorotusmonologin naama autojen tulosuuntaan. Toisella kädellä he pitelevät lorottavaa kikkeliä ja toisella kädellä vilkutellaan ilosesti konserttiin ajaville autoille ja niiden kyytiläisille. Kun oma vesi loppuu on aika poistua korokkeelta ja sille nousee seuraava jonossa oleva nuori mies.

Meiile ei meinannut lippuja riittä, mutta lopulta saimme pari perutuslippua. Meno oli hurja ja mukaansa tempaava. Heiluin ja lauloin kurkku suona. Välillä pelotti yli satakiloiset, viisikymppiset, känniset tosifanit, joiden pokoaminen oli raskasta, tilaavievää, epävarmaa ja aggressiivistäkin. Järkkärit olivat napakoita ja taluttivat hurjempia tasaiseen tahtiin pihalle.

Biisit olivat hyviä ja Popeda ihana. Kotiin oli pitkämatka ja toipumiseen meni koko päivä. Kyllä kannatti.

Lähetetty Windows Phonesta

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Mieltä ylentäviä kuvia ja alapääjuttuja


Kävimme patikoimassa talvea odotellessa. Neljäntunnin reissu, eikä yhtään suppilovahveroa.

Kävin suihkussa ja istuin telkkarin ääreen. Siellä oli mies, siellä telkkarissa. Mun mies kerto sen olevan ihan oikeasti robotti. Mietin, miten kauan mahtaa robotin mieskunto kestää kolmevarttia vai puoliviikkoa. Mainostaolla telkkarissa kyseltiin haluainsiko olla piparin leipojamestari. Minä kyselin mieheltäni, haluaisiko hän mahdollisesti olla piparin leipojamestarini?

Lähetetty Windows Phonesta

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

yksi ilta elettyä elämää





Taas on yksi ilta vähemmän elettävänä mun elämässä. Pyynnöstä kirjoitin toimitajalle yksinhuoltajan elämän arkista haasteista, peloista, raivosta ja avusta, joka auttaa jaksamaan.

Kerroin ainaisesta huolesta ja peloista, siitä miten sitä väsyy, kun on yksin vastuussa monesta lapsesta. Miten mikään ei riitä lapsille, miten itselle ei riitä edes se mikä lapsille riittäisi. Miten vuorokaudessa ei edes viikon aikana ole niin paljon minuutteja, että siitä riittäisi kullekin lapselle edes muutama yksilöllinen minuutti. Siitä miten arjessa on mukana jatkuvast hulluksi tekevä syyllisyys. Miten hän, jonka piti lapsia kanssani kasvattaa ja tukea, aliarvoi, lyttää ja syyllistää lisää. Miten kaikesta joutuu päättämään yksi, miten jokainen päätös tuntuu aiheuttavan suuren synkän ristiriidan. paradoksin, riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteen. Miten raskasta ja pelottavaa on herätä poliisien soittoon, herättää nuorimmainen ja lähteä itkevän lapsen kanssa yönselkään. Miten turhaa sanahelinää on ennalta ehkäisevä lastensuojelu tai sosiaalitoimen tuki. Miten yksin sitä voikaan hyvinvointiyhteiskunnassa jäädä lapsilaumansa kanssa, kun mikää ei kuulu kenellekään, kukaan ei tunne, eikä tunnusta yhteisöiden olemassa oloa. Viranomaiset puuttuvat vasta silloin, kun oikea rikos tapahtuu.

Miten eronnut ei tässä yhteiskunnassa voi edes unelmoida löytävänsä kumppania, joka astuisi perheen toisen vanhemman rooliin, elättäjänä ja lasten tasavertaisena kasvattajana. Erottuasi, sinun on jaksettava vastata lapsistasi yksi ja kasvattaa heidät yksin. Kukaan ei tule rinnallesi toiseksi vanhemmaksi - koskaan. Jos horjahdat vanhemmuudestasi tai väsyt lopullisesti, lapsesi otetaan sinulta pois. Sinun on jaksettava ja selvittävä.

Kerroin miten auttaa vertaiset, jos jaksaa pitää suhtetaan heihin yllä tai jos he pysyvät kutakuinkin siinä kunnossa, että jaksavat keskustella. Miten voimaannuttavaa ja parantavaa voi olla tyydyttävä suhde toiseen sukupuoleen. Mutta kaikesta huolimatta olet niiin yksin, niin riittämätön ja niin syyllinen kaikkeen lasten pahoinvointiin, huonoon käytökseen, päihdekokeiluihin, kiroiluun ja tekemättömiin läksyihin.

Toisiin ajatuksiin päästäkseni kuuntelin äänikirjaa Rakas ja itkin ja kuuntelin. Se kertoi naisista, joilla ei ole kykyä rakastaa, rakastavat vääriä miehiä, jotka kuolevat. Miesten kuolema estää onnettoman rakkauden kuoleman ja kuolematon rakkaus estää naisia elämästä. Naiset rakastavat toisiaankin, mutta eivät osaa näyttää sitä, eivätkä osaa ottaa rakkautta keltään vastaan - yhtään. Kun joku osoittaa rakkautta heitä kohtaan, he kaivavat vanhan onnnettoman, kuolemattoman rakkauden esiin ja nuijivat sillä hengiltä uuden, nuoren, kasvamassa olevan rakkauden. Lopulta ovat vanhoja yksinäisiä rakkaudettomia ämmiä, jotka ihmettelevät mihin se elämä meni. Ihan hyvä kirja. Vaikka niistä politiikkakohtauksita en pitäny lainkaan. Olisivat joutaneet paperinkeräytseen ne sivut.

Kirjassa nähtiin paljon unia, merkityksellisiä, kuvainnollisia unia. Nyt minä menen katsomaan omia keski-ikäisen akan uniani.

posted from Bloggeroid

perjantai 9. marraskuuta 2012

007





See oli sit James ilta. Mu rakas äijä ei saanu pussejaa tyjennettyä, vaik mää oli siel pari tuntii topoahousu nilkois. Semmost see o. James men sojonas putouksest alas js mereneito pelast sen. James ol vanhettun ja M kanss. James popsi pillerei koura kaupal. Mää usko, et Viagraa, et sill pysy raihnasuudestaa huolimatt kova jätkä maine. Peliluolas James todist, et rahall o hirmune voima, sil saa mitä vaa - vapaut toteutta ittiää.

Koko 007 pyöri vanhassa vara parempi - teeman ympärillä. Nähtii kotost maisema ja puuko seläs kävelyä. Vanha ahdistava musto räjäytettii poijes. Komea auto reijitettii iha pilal.

Mummu kuol ja James sai bulldogi. Mää kikati vääris paikois ja see ol piiiiiiiiitkäst aikka hyvä 007.
Lähetetty Windows Phonesta

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Emmää!




Häkis olla. Kukka ei tee mittä. Tiskiaalkas purssu. Pyykkituvas on likapyykki vuori. Pyykkinaruil o puhdast pyykki toine ryppyne vuori. Roskis tulvi yli ja marsu kuikkaa ruokka. Jääkaapis o vaa homeine appelsiini ja ove kahva o rikki. Kissa mourua ulos ja koir odotta lenkil jala ristis. Mu päät ja harttio särke, humise homma o valmistelematt ja viime viikkose tekemätt. Kaveril o vastamat ja vessaskki pidäis käyd. Sänky o petamat ja koti imuroimat. Laps o halmat ja mies panematt. Enkä ol soitta äidil. Laste talvikengä ostamat ja lasku maksamat. Kirja palauttamat ja hiukset leikkaamat. Emmäää!

Lähetetty Windows Phonesta

tiistai 6. marraskuuta 2012

Tiputanssi

Tiputanssi hangella.
Hankitanssi tipuilla.
Hankitipu tanssii.
Tanssi tipu hangella.

Tanssita jäi jäljet

maanantai 5. marraskuuta 2012

Naisten kesken

Teetä, sympatiaa, itseleivottua, hipaisu kosketushoitoa, rohkeutta, itsepuolustusta, voimaantumisterapiaa, akvarelleja, hoitavaa yksinäisyyttä, pan huilu, isän palmikkovillapaita ja parta. Ens yön nukun kuin murmeli, näen unta merestä. Ehkä jaksan nousta uuteen päivään taas.

Lähetetty Windows Phonesta