torstai 28. helmikuuta 2013

Helmikuu humahti

Mää olen ollu jotenkin rikki. Mun sanat on hävinneet. Tai on niitä, mutta ne on jotenkin vääriä ja raskaita - niin raskaita, että niitä ei jaksa kirjoittaa. Sormet väsyvät.. Ajatukset ovat samanlaisia tahmeita ja raskaita. Ne on jotenkin mädäntyneet tai meneet pillalle. Aina, kun päästän ajatuksia pään täyteen tulee niin väsyny ja vaikea olo. Ehkä olen itse mennyt jotekin vanhanksi tai jotain...

Olen siirtänyt tämän putouksen kirjoittamista. Mutta, kun en kirjoita. Niin tuntuu epätodelliselta, että olenko edes sitten elänyt. Kirjoittamalla tästä elämästä tulee kuitenkin jotenkin todempi, semmoinen oikeasti eletty.



Alkukuusta kävin jossain seminaarissa. En muista mikä se oli. Enkä muista siitä enää juuri mitään muuta kuin, että Jorma Uotinen oli niin Jorma Uotinen, että ihan tuli hyvä mieli sitä katsellessa. Niin ja sen muistan, että pyörätiet pitäisi ensin aurata ja sitten vasta autotiet, jotta ihmiset liikkuisivat enemmän hyötyliikunnan merkeissä. Ainut tapa säilyä kuolematta on kuluttaa hengen kulttuuria runsaasti ja juosta, kävellä, pyöräillä sekä hiihtää sitä karkuun. Eikä sekään ole ihan varma keino säilyähengissä.

Senkin muistan kuulleeni siellä, että sairastuneelle ihmiselle pitää antaa liikuntakuntoutusohjeet ja, ehkä vähän särkylääkettäkin tms.. Mutta liikuntaa ja jos on lihava niin terveellistä ruokaa, jossa ei ole paljoa kaloreita. Toki notkeita rasvoja, ei kovia ei mieluiten lainkaan eikä sitä sokeria, viinasta nyt sitten puhumattakaan. 



Taivaalle ole tähyillyt. Joskus siellä on ollut iloisia valkoisia viivoja ja loimuavia väriviivoja, tähtiä olen nähnyt ja täyden kuun. Välillä se on taas ollut ihan musta tai pikkuisen sävyttynyt oranssilla. Taivas ei ole minua tässä synkkyydessäni armahtanut, mutta eipä ole niskaankaan tippunut.


Kahvia olen juonut, paljon ja jokavälissä. Leivoiksilla ja ilman. Kahvista tulee sellainen pärinä. Silmät on auki, jalat ja kädet ovat vikkelät, tosin mitään järkevää ei silti saa aikaiseksi. Sitten liika kahvi alkoi kuplimaan massussa. Niin että mahanesteet ei pysy yöllä vatsassa. Kävin lääkärissä Ei antanut liikuntaohjeita, eikä ruokailuohjeita antoi Somac 40 mg:stä.


Kouvolassa elokuvaan mennään eväsrasiat kainalossa ja maitopullo villasukassa. Eväsrasiassa on voileipiä ja salatteja sekä muuta terveellistä mutusteltavaa. Varmaan niitä pehmeitä rasvojakin. 

Oli rippikoululaisen vanhempain iltakin. Minä join taas kahvia. Somac on ihan hyvä lääke.



Tämä on parveketaideteos "Oodi keski-ikäiselle miehuudelle"




Kahvilat ovat alkaneet kiehtoa. Niitä on niin kaikenlaisia. Toisissa on parempi olla kuin toisissa. Mutta tosi harvassa viihtyy niin, että tekisi mieli jäädä pidemmäksi aikaa. Kahviseurakin om tärkeää viihtymisessä. Ei ole minulla oikein viimeiaikana ollut sitä sellaista seuraa. Syy on minun. En ole hakeutunut sellaisen seuran kanssa kahville, treffeille tai yhtään mihinkään. Tosin on myönnettävä, että vähän on tässä kuussa ollut kahvirahatkin kadoksissa. Missä lie luuranneet? Tietysti voisi valita sellaista kahviseuraa, jolla on kahvirahaa... siihenkin minulla taitaa olla mennyt se "parasta ennen päiväys" jo umpeen. 



Helmikuun pensasaitahattuset. Helmikuu hatutti pensasaidan. Komeita hattuja, Matin päivä oli tänäkin vuonna 24.2. Matti avaa lumihanat ja tulee vielä seitsemän hattua kannon päälle (vanhan kansan sanonta). Seitsemän kertaa vielä lumitöitä. Siitä mihin lumityö loppuu alkaa ruohon leikkuu (mun oma sanonta) 

Polkupyörä kurkkaa aidan yli: "Joko pääsis baanalle?" 


Tää oli ystävän päivän kunniaksi, kanssa rakkaan Saaran. Ei se mitään, ainahan sen voi pestä (Saaran sanonta) Omalta rakkaalta sain  kauniin keltaisen pottiruusun, joka alkoi välittömästi maistua Jytkylle. Mitä enemän ruusu kuivu sitä paremmalta se Jytkystä maistui.


Matkus käytiin katsastamassa, kun muut ihmiset olivat jo nähneet sen. Olimme monta tuntia eikä ehditty edes yläkerrasta alakertaan. Rahat ehdittiin hyvin tuhlaamaan. Teinillä oli monta kassia ja minulla ei yhtään. Taitaa olla minun shoppailukuntokin päässy ihan ravalle.

Sonkajärvi

Kiuruvesi

Kiuruveden koivet

Ystävänpäivä ja Sanna <3

Iltainen mäenlasku

Sitä hengen ravintoa

Sonkajärvi

Kohokohta

Kauneutta ja nuoruutta

<3

Siinä se sitten oli elettynä ja oltuna. Maaliskuun pitäisi maata näyttää... 



torstai 14. helmikuuta 2013

Tammikuussa








Vaihteet vierekkäin.
Mäkilähtöjä.
Kolmiota ja väistöjä.
Akkapakkaa, paikat prakkaa.
Pakkasta ja polttopuita.
Lumitöitä, lumitöitä ja vielä vaan lumitöitä.
Ladulla tuli käytyä.
Neulottu, pipoa, hartialämmitintä, lapasta ja rannelämmittimiä. Laspisia lämmittämään, lahjaksi ja itellekin muuten vaan.
Tuhkasta noussut..

Lähetetty Windows Phonesta

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Rajatonna



Mun kaikki rajat on taas ylitetty ja sotkettu lumeen. En muista enää mihin kohtaan niitä laitoin. Konttasin ja etsin niitä. Etsin ja konttasin. En löytänyt, haravoin lunta lapaset kädessä. Otin lapaset pois etsin hangesta paljain käsin. Kädet paleltuvat, tuli itku, silmät sumenivat. En näe muuta kuin valkoista sumua. Itken lisää. Ahdistaa olla rajaton. Ilman rajoja hyvä ja paha menevät harmaaksi mössöksi. Ällöttäväksi lilliksi. Jos minun minuutenikin on samaa harmaata lilliä, jos kukaan ei löydä minusta enää mitään hyvä, minäkään..  pelottaa..

Lähetetty Windows Phonesta

Mikä vika on kilteissä miehissä?

Juttelin teininaisen kanssa, ihastelin miten mukava poikkis hänellä on. Vastuun tuntoinen, auttavainen, ahkera ja ihanan kiltti kaikille. Teini nainen tuhahti, että Jooo-o tosi kiltti, ihan liian kiltti..

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulen saman virren - mies on liian kiltti. Miten niin?!? Mikä ihme se saa naisen haluamaan miehekseen tyhmän ja tuhman lihaskimpun. Joka örveltää sohvalla, kittaa olutta ja imee sätkää, jolla ei lopulta seiso mikään muu kuin liasta ja paskasta jäykistyneet kalsarit.

Olisihan se perheen isänä sellainen kiltti, siisti lempeä mies unelmien täyttymys. Sellain ihana, joka olisi lasten kanssa ja tasavertainen kasvattaja ja kodin ylläpitäjä.

Pitäkää naiset ja teini tytöt kiinni kilteistä miehistänne. Ei tarvitse juosta nyrkkiä karkuun ja pelätä. Ei tarvitse siivota miehen oksennuksia ja kusia lattialta. Sen sijaa, kiltin miehen kanssa on mahdollisuus leppoisaan mukavaan elämään, jossa kumppanin kanssa saattaa olla paljokin yhteistä. Kiltin kanssa elin vuosiakin on paljon runsaammin.   

Lähetetty Windows Phonesta