keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Syksy jollottaa


Mää en jaks mittä. Olis pitä ilmottauttu iltahartuksiinki. En ol ilmottautun. Iltasi teen ruokka, kuseta cardia ja jaan teineil kotitöit. Ko puhele jälkikasvul, nii motkota tai painostan: "Sää lupasi laitta pyyki ja nee roikkuva vielälki tual." "Mikses oo tehny tiskei?" "Onk läksy teht? Miksei" "Hetipaikal ylös siält sää myöhästys koulust." "Mink taki sää siäl kaupungil luuhhas, ko näyttökki o viäl tekemät." ja motkoti mot.. Ole iha kyllästyn kuuntelema ittiän.


Pennu ova kippiöin. Yks yski keuhko pihal, yks niistä verta, yks pissi vert, lääkär ei ann kellä sairasloma ko ova kuulem kaikest huolimat hyväs työkunnos. 37,5 astet o iha normi korvalämpö.


Kolli karkas eilä illal yö juoksul. Huuteli sitä kotti keskiyäl, kahdeaikka, kuudeaikka ja puolkasilt see viime laukkas kotti puol päät veres. Mee pesti se päät, varatti jodipullo viere ja etitti nti 17 kanss läppe tai haava, mut ei löydet muut ko vert vaa. En tie mink see o teurasta.


Muu o ahdistan ja mietityttän sen Eerika para kohtalo. Mää en halua tiettä enä yhtä yksityiskohta millai hänt o kidutett, millai alistet ja kiusat. Ihmiste, joitte kuuluis rakasta ja suojel hän, ova kiussanne ja kiduttane hänt päätoimiset. Kenelläkkä ei ollu aikka ja resursse autta pient tyttö. O karmiva, et kidutus päätyi tytö murhha. Mut kuitenki see tais ol armollist sil pienel Eerikal. Jos Eerik olis kasvau kaike kidutukse keskel aikuseks, olisko hän lopult tappanu isäsä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti