Mu mies vei mut saaree ja majakkaa. Me punkataa Kajossa ja olla iha ilma mukuli ja lemmikei. Ilta-auriko kajasta meijä pesän akkunast sissä. Meijä huones tuul vinku ja ulise, loki ja tiira huuteleva ai välil. Mää tykkä tämsist merellisist äänist.
Käytti saunas. Mää odoti puukiuast, jol saa heittä merivett. Ol säkökiuas ja raumlaist kraanavett. Saippua ja samppoot ei ollu, ko vast mieste vuorol ja naiste vuoro ol taas ensiks. Kosk mahdeta saad maailma siihe malli, et naisil o vast jäkimmäine saunavuoro lempeine loylyine.
Majaka alakerra ravintelis mee ahmitti illalliseks lohikeitto ja saaristolais leippä, joka o iha majakas paistettu. Lohikeitto ol luiskattan siikka kans, mää en osan päättä onkscse hyvä vai huono asia. Me katotti akkunast, ko kamala iso laiva tuliva ulkomerelt. Mun olis pitä tiettä mitä niis o lastin ja mihe ne mene. En tienny. Mies kerroi mul semssi romanttissi jutui, ko et merimetso paska o nii väkevä, et se tappa kaikki kasvi ja puu saarelt, josa yhdyskunt pesi. Ja ettei meri metso ol lainkka kranttu minklaist kala se niele.
posted from Bloggeroid
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti