maanantai 22. lokakuuta 2012

Lenkil



Sarjakuva artisti kävei meil kyläs. Eikä voinu ittelles mittä. Häne jala veivä meijä punasel postilaatikol ja käde avasiva meijä postilaatiko. Häne tul tarkastettu tahtomattas meijä posti. Mut mää anna sen antteks, ko mu laatikos ei ol ko tavallissi laskui vaa.

Mää kävi lenkil sattuma oikust taik sit mun oikukkast lenkkireitti valinnast johdui see, et reitti ol pimiä ja synkkä. Suuri osa reiti katuvaloist ol pimiän. Mää rupesin haistelema ko en nähn mittä. Mää haisti happami homehtunnei kasvei, mädäntyvvi tunkkassi lehti, loki muikkia, tunkkane pask hais laituril, satamas hais olue makeahko mäski ja puistos pistävä koirapask, asvalttikone kodal hais väkevä ja kiihottavaki piki, keskustas hais diisseli, lähel kotti ol koivuhalon savuu ilmas. Koton ei haissu kahvi, see ot knuppihi.

Mää huvitteli pimiäs ottamal pimei kuvi ja laita ne ny tähä teijä iloks. Nii ja sit leiki hyvä ja kiltti ja laitoi FBhen kuvii eksyneist, yksi jääneist, hylätyist pyörist, jossas sillai pääsisivä takas kotti ja ankara talve pakko talleihi ja pyörävajoihi.

Mää kuunteli Arto Paasilinnan Rietas rulousmylly ja muu kikatu ko sankari puhuiva raumlaist, sillo ko halusiva, ettei kukka ymmär, mitä he keskusteleva keskenäs.

Lähetetty Windows Phonesta

1 kommentti: