Minä en naimisiin mennyt enkä edes kihloihin. Eikä kukaa mulle simmost ehdottanutkaa.. Tosin tunnen olevani tiukasti naimisissa tämän talon töiden kanssa. Tällähetkellä erityisesti lumitöiden. Kun painaa lumitöitä hikisenä yötä myöden, joudun puhuttelemaan itseäni tuon tuostakin. Yritän saada puhutteluun lempeää, rauhoittavaa ja tyynnyttävää sävyä: "Piaa.. positiivita ajattelua nyt vaan... ihanaa, kun meillä on neljä vuoden aikaa. Nyt on tää talvi, joka on se kaikista lumisin. Pirteää pakkasilmaa ja puhdasta lunta kaikkialla. Sinullekin on runsaasti tarjolla reipasta, tarkoituksellista liikuntaa. Hymyä huuleen nyt vaan!" Ei mun sisäiset jaarittelua aina auta,välillä tule vähä kiukutettu.
Pojan Duutsoneiden kestävä kännykkä Galaxy Xcoverin näyttö hajos - noin vaan rips raps, kun poika kaatui koulun rappusissa. Takuuseen kuulemma menee, jos ja vain jos siitä ei löydy viittetä tarkoituksellisesta vahingoitamisesta. Millai portaiskaatuminen voi olla kenelläkään tarkoituksellista.
Lähetetty Windows Phonesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti