keskiviikko 28. elokuuta 2013

Paskaäiti taas repäisi





.

Ratsastajatyttö:

Minulla on niin paska paskaäiti, ei edes suostu maksamaan hevosen ylläpitoa, vaikka se on mulle niin rakas, niin tärkeä, niin kaikki mun elämä. Mähän hommasin sille jo tallin ja sovin hinnan, lupasin tallejakin tehdä. Mä sanoin sille, että SeTalli on ihan hyvä paikka. Olisin voinut tallejakin tehdä ja maksaa sen mulle säästämistä rahoista niitä talleja, kun on kerran niin paska, ettei voi sen vertaa lapsensa harrastusta tukea. Mulla oli jo yhden kuukauden vuokrahatikin kasassa. Ja mitä mun paskaäiti tekee, antaa hevosen ylläpitoon..

Mä niin tiedän, että nyt, kun se sijoitti jo sen mun rakkaan hevosen, niin on enää ajan kysymys koska se myy sen. Paskaäiti ei yhtään tykkää minusta, kun ei voi sen vertaa laittaa rahoja likoon, että maksais sen hevosen. Kyllä sillä on rahaa. Se vaan näyttelee, ettei muka ole. Onhan se ennenkin meille ruoan ja vaatteet saanut ja vielä tallin ja hevosen kulut maksanut. Nyt siitä on tullut vaan jotekin entistä vittumaisempi, sille ei merkkaa mitään minä ja mun rakas hevonen. Joo antoihan se ottaa mun koiran, mutta en olisi uskonut, että se saa homaattua sen ylläpitopaikan. Yläpitopaikkakin on varmaan paska ja pilaavat koko Eeron, niin paljon, kun minä töitä sen kanssa tein. Monta vuotta. Viisi vuotta ja nyt kaikki menee ihan hukkaan siellä paskapaikassa. Kaikki välineetkin menee paskaksi. Ei kenekään muun äiti niuhota niin paljoa rahasta, kaikkien muiden antaisi varmasti tyttären pitää rakkaan hevosen, kun ymmärtää miten tärkä se on. Tää älytön ylläpitojuttu tarkoitaa sitä, että se ei rakasta minua, eikä välitä mun rakkaasta hevosesta vähääkään, pelkästä rahasta vaan. Miten joku voi olla niin rahan perään, itsekäs ja pihi, että laittaa rahan tyttärensä tarpeiden edelle.


Mää varoitin sitä monta kertaa. Mä sanoin, että jos se myy hevosen, mä en mee ikinkä enää kotiin. Mä kerroin sille, että se hevonen on todellakin ainoa syy miks mä ylipäätään käyn kokona. Ja nyt se laitti sen pois. Semmoiselle paska äidille on ihan oikein, että en ei puhu sille enää ikinä, eikä päskaäiti näe minua enää koskaan. Se on niin oikein. Siitä saa mokoma paska äiti, miettiköön nyt ja pitäköön rahansa, kun mikään muu ei sille enää merkkaa mitään. Nyt se varmaan on tosi onnellinen, kun minä ja mun hevonen ei enää kuluteta yhtään sen senttejä..

Paskaäiti:

Hevonen lähti ylläpitoon. Ristiriitaisin tuntein sitä pakasin tyttären kanssa kuljetustraileriin. Ikävä tuli, ennen kuin se edes lähti. Tunne oli sydäntä raastava. Huoli on suuri, miten se voi. Miten sitä hoidetaan? Rakastetaanko sitä? Toisaalta myös helpotus oli suuri. Nyt se pääsi paikkaan, missä saa olla ulkona enenmmän kuin kaksi kolmetuntia päivässä. Silllä on siellä kavereita yksin ei tarvitse olla. Sen hoitajana on tyttö, jonka opintoihin kuuluu ratsastus ja hevosen hoito. Hepan ei tarvitse seisokella ja odotella, jos joku joskus joutaisi sen kanssa puuhastelemaan ja ratsastelemaan. Tallissa ei tarvitse purra karsinan reunoja, kun voi olla kamujen kanssa ulkona. Ratsastajatytön kanssa sovittiin, että hevonen voi mennä uuteen kotiin, kun hän saa koiran. Sitäpaitsi tyttö aloitti kirjoitukset, hän viettää paljon aikaa poikakaverinsa kanssa ja nyt täysi-ikäiseksi tultuaan, myös kaupunkien ilta ja aamuyöelämä kiinnostaa yhä vaan enemmän ja hänen hevoselle liikenevä aika on todella kortilla. Se nähtiin jo viime kesänä. Viimekesänä sillä oli enenmmän vapaapäiviä, kuin koskaan. Aina oli jotain muuta ja reissujakin.

Mutta vaikka kuinka hepan lähtöä valmisteltiin, peruteltiin kohtuuttomilla rahakuluilla sekä ratsastajan ajan riittämättömyydellä, ostettiin hänelle koira, niin tunne kuohuilta ei vältetty. Ratsastaja tyttö ei ole käy kotona, ei vastaa viesteihin, kun käyn katsomassa häntä, hän ei juttele kanssani vaan häipyy ulos. Ahdistaa ja suuttuttaakin, mikään ei riitä, mitään en osaa tehdä oikein ja olen liian köyhäkin. Minä en nyt kuitenkaan voi hevosen ylläpitorahoiksi muuttua, en osaa sitä ratsasta, joten en voi tarjota sille riittävää liikuntaa ja huolenpitoa.

Itkettää ja rintaa kivistää, huolestuttaa, tunnen kokoajan kuluttavaa syyllistyyttä... vaan, kun minulla ei ole tähän ratkaisua. Hevoselle ei ole aikaa, eikä sen tallipaikkaa ole varaa maksaa, viime vuonna niistä selvisin miten kuten, kun ei tullut isompaa menoa ja sain ratsastajatytöstä elatustukea. Nyt sitä hänestä ei enää saa, isä ei suostu ostallistumaan edes opintomenohin saatika tallikuluhin. Tytöllä itsellään ei ole muita tuloja, kuin 38 e opintotukea, siihen tarvittasiin n. 400 e lisää / kk. Kesällä piti hommata kolmelle tyttärelle ajokortti, jotka vertottivat melkoisesti rahavaroja, eikä tämän talon lainatkaan ole maksettu, kesällä oli pakko remontoida taloa (sitä on ensivuonna jatkettava) ja kaikkea pientä rempaa autoon. Bensaa kuluu melkoisesti jne.. jne..


nim. Paskaäiti täällä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti