lauantai 12. toukokuuta 2012

Fasaani

Peltokukko ja sen ikioma kukkula ova mu tontil. Kukko tönöttä kukkulallaa ai, ko muilt kiiruiltas jouta. Jos sata, see laita niska kryssyhy, eik ol milläsäkkä vaik vähä räntäki olis vede joukos.

Aamul see laula koht auringonousu jälkke kova ja kuuluvast "Kä-krääks!" vaik jossai hienol luontosivuil väitetti, et see laula Kö-öök! Mut ko me asuta savos nii tääl peltokukkoki laula murttel Kä-krääks!
Meil o ollu vähä erimielisyyksikki se kuko kans, ko mää istuta päiväl kukkapekkii kanno juurehe kasvei, nii kukko kaiva ne yäll tai aamuste ylös, mää istuta ja kukko kaiva. Naapurisetä sano, et o saan meijä touhuist hyvä nauru.

Ensiks mää halusi työnttä koko kiusakappale soppaha. Pikku hilja mää ole kuitenki kiintyny siihe kökötävä krääkyjää. Ny mää viäl yritä pääst sopimukse se kans siit, et see voi kyl assu mu tontil, mut pitä käyr syömäs naapuri jättimäisel kasvimaal ja mää hoida kivikkokasvin iha ite.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti