Heinäkuu IX

Haapavedelläkin rakastetaan

Meren kohtaaminen oli minulle tosi tärkeää. Voi miten nautin merituulesta, meren pärskeistä, suolaisesta tuulesta. Voi miten sielu lepäsi ja sydän sykki rauhallisuutaa, onnea ja iloa. Geokätköjäkin käytiin muutama. Kokolassa tapasimme ensimmäisen ja tähän mennessä myös viimeisen termospullokätkön kuusen kyljestä. Kouluvolan keskustasta ikkunapellin alta olen löytänyt myös tähän asti piemimmän kätkön ja tyylikäs se myös oli.

Saimme vielä toisenkin vauvan heinäkuussa pikkusen toy fix Lolan. Kissanpentumme Jatan kanssa heistä tuli heti kamut. Olin ensin huolissani, että kissan pentu raapii vauvaakoiran herkän ihon naamuille. Mutta kohta sain sen sijaan olla huolissani, koiran liian rajuista otteista, kun se retutti kissa parkaa niskasta edes takaisin pitkin lattiaa, kissan kiljuessa. Kissa ei kuitenkaan pysynyt poissa koiran ulottuvilta, vaan tuntui siltä, että se tuli vähän väliä pyytämään lisää niskasta vanusta.

Hartiahuivi oli lahja rippikoululaiselle. Kesä oli vain niin lämmin ja hikinen, ettei menannu virkkaamisesta tulla mitään. Lopulta sen kanssa olikin jo kiire. Piti virkata se tuulettimen edessä, ettei kädet hionneet ja kastelleet koko lankaa.