Ammuttiiin vuosi 2012 ilmaan. Pommit olivat vähän, kun mun vuosi. Oli pikkupaukkuja, jotka rätisivät iloisesti ja jättivät savupilven. Musta neliö, jossa oli K-18 jysähteli jämerästi, mahtavasti, vaikuttavasti ihan. Yksi pötkö lupasi kaksisataa paukkua, mutta aiheutti pettymyksen, tussahteli laiskasti ja lopulta jaksoi lähettää taivaalle vain yhden vihreä ja yhden punaisen valosen.
Uutena vuotena on tapana toivotella hyviä ja lupailla kauniita. Mutta minä taidan jättää tällä kertaa väliin. koska mistä minä tiedän, mitä te haluatte, toivokaa itse, sitä mitä olette unelmoineet. Lupailu tuntuu jotenkin ahdistavalta ja liian sitovalta. Lupausten peruminen ei sovi minulle ja muitakin velvotteita ja pakkoja on ihan riittävästi, sopimuksissa, määräyksissä, velvotteissa, toimenkuvissa jne.
Lähetetty Windows Phonesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti