Jösses sanom mää! Tämä ol erkoine päiv. Aamul ihmeteltti kui mää nii eriomane ihmine oli iha tuotanto riveis vaa. Mää kerroi, et juu.. riveis o hyvä ol ja vähä pakkokki. Ko yritäs yksi (taik o mul ihana osa-aika huoltoapu ain sillo tällö) kasvatta, huoltta ja huolehti neli murkkuikäst tai melkei murkkumukula. Varsinki ko o kaik ova, villei, uteliaia, kokeiluhalussi ja varsi aikaa saapia, joit ei oikke nyky koulu opetusmetodit nappaa. Nii ja o mul sit vielä osaväliaikashuollos kaks muutakki. Josses pysyn peräs, nii autan suu laskima, et lapsi o kaiken kaikkia niit o kuus, kaks kouluikäst ja neli murkku. Nii ei siin hirvee vastuullist ja vaativa työnkuva enä tarvit sivilielämä ulkopuolel. Ko vastui ja velvollisuuksi o iha riittäväst koton. Alaissiki o mul enemmän ko tarppeksi. Kyl kysyjä myöns ymmärtäväns muu...
Sit mää kuuli, et yks laps o häirikkö, ei keskity mihenkkä, hillu vaa ja yllyttä muukki mukka. Kansavälise sormimerkki hallinnas, se tuntu oleva tämä lapse vahvuus. Nii ja rumisanoje sanavarato o kiitettäv, samoi miehise äänepaino ja lauseitte nuoti ko tämä kiroille haukku muit. See ossa tehd viel nii äkkinäissi liikkeiki, et muu eivä pysy mukan ja menevä pisi seini nii, ett loukkava ittes. On see kauhhia pentu.
Samase mukula vieruskaveri enkukirjaha ol tunni aikan ilmestyn oikke edustava valikoima kirkkovenei ja pääsiässe kunniaks viel muniiki - tott kai. Mut siihe ei tämä pentu ol kuulemma lainkka syylline vaik kiri omistaja nii väittä, see ol noida pääsiäs taik. Nii ja samane akk tais ol silloki assial, ko yhde vieruskaveri penaal silppuntu serpenttiiniks lähestyvä vapu kunniaks. Syylliseks nimet mukul ol kyl iha vähäse vaa hipassu sitä penali saksil ja sit see ol iha ilma kenekkä appu muuttun serpentiini läjäks. Laps eppäil, et penaali omistaja olis ite innostun esimerkist ja osotetus mahdollisuudest, nii pali, ettei pysyn hillittemä ittiäs. No, lopult laps ol luvatv, et käy penaalikaupas ja käy viemäs sen kaveri kotti..
Sokerin pohjal, jäi Pikkuneiti Varhaisteini sulki suunsa, ei puhu sit tänäpe eikä eilenkä kelleen, vaik ennen ol yksi västäräkki, joka livertel ko ruohokerttune. Sit hää ol viel ottan piikinki ja tunnustell milt terä tunttu rannet vaste. No, ny viranomase o kamala huolissaa, ei silti nii ole minäki. Mut ette usko, mikä vouhkaminen ja kuhina käy virastois ja laitoksis. Kääk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti