Mu mielest naiste kuulu tul omilla toime ja o häppiä pyyttä mihist appu semssi ko lampuvahetus taik kesärekaittelaitto tms. Mut sit mu terapeut kerros, et mu pitäis antta rohkiast tul mu naisellise puole essi ja ol välil vähä avutonki. Noo. mää rohkastui ja yriti ko huomasi, et mies ol vaihtan oma autto jo kesärenkka. Kysyi varovast, et "Millai, kosk, vaiheteta munki autto kesätassu?" Mää atteli muotoil to lausse semseks välimuodoks. En saan pyydetty, et "Voisiks kiltti vahetta mullekki kesätassu?". Ajatteli, et jos en ny heti kuitenka hyppä siihe vaihese, et ole iha avuto ja pyydä miehe tekemä moise homma iha mu puolest. Nii, mää tarjosi sen sija yhdes tekemist.
Täällai see sit jatku:
- Iha kosk vaa!
- Ai, nyvvai?
- Noo, sää vois men vääntelemä niit, iha kosk haluas, vaik iha heti.
- Ai saan vai? Hyvä sit!
Ja oli pettyn ja loukkauntun, vähä vihanenki. Ensteks ittelen ko allennuinki pyytämä moist ja sit miehel, ko ei halun rynnät muu oma ihana sulost naistaa auttama moises likases hommas. Ei see tair minu sit rakastakka.
- Su renkka tais syksyl jäär pesemättäki, nee voisis eka pest.
- Nii.. nee pidäis otta alas, nee painava iha kauhhiast ja mu ranne ei tahdo kestä.
- No, oteta ne sit alas.
... Tilanne sit men aika vauhti ja mies läks muuhal.
Mää nappasi avaime, peruti auto tallis ja pompoti renkka alas, ko voima ei riittän ja ranne ei kestän niitte hallitust nostamist. Meinas pari kukkaruukku hajot ja muutam laatik. Mut pompotteli ne alas hamppa irves ja rumisanoi sihiste. Hommasi niitte vahettamise ja talvirenkkaki ny o pesty. Talvirenkkai en saan millä yksi seinäl, mut yks teini autoi, ko vähä kiristi sitä ensteks.
Mies huomas, et mul o renkka vaihetett.
- No, sul onki jo kesärenkka al.
- Nii o! Mää vaheti, ko annois mul luva vahetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti