Yksinkertainen pioni. Muu väsyttä, ole niin surullinen ja ikävissän. Me menetetti eile vuorokaude aikan kaksi rakasta ja kaivetti kolm hautta..
Tahaillakko. Meijä kaunis, musta, katti neiti ol ollu hukas jo kolm päivä. Mee tehti etsintä ilmotuksi postlaatikoihi jaettavaks lähitaloihi ja myös kauppoje ilmotustauluil. Toivekkan jaeltti niit laste kans ja odotetti puhelisoitto.
Mindi marsu. Mindillä o täsä massu täyn vauvoja ja ne liikkuiva ahkeras. Synnytys alkoi. Teini A ja B ilakoiva, kunpa kuolis koko rotta, halusiva tehd kiussa ja äsyttä. Mää pahastui ja käski ol hilja, mut ei ko meno vaan yllyi. Lopult meni ite kiukuspäissän mukka ja toivotetti kaikil mahdollisil viikatemiest kylä. Sitä saa sit, mitä tila...
Laukka. Aluks Mindi ol hyvä tuulinen söi reippast ja joi. Synnytyksen käynnistymise merki kävivä selvemmiksi. Vauvoje liikke harveniva ja niit ei vaa kuulun sit, liikkei ei enä illal tuntunukka ja soitetti päivystäväl eläinlääkäril.
Marsu. Täsä kuvas Midi o hetki ennen leikkaus. Vauvoje sydä ääni ei enä löytyn ultaral. Kiire ei enä ollu, mut kuolle vauvapiti otta poijes. Eläinlääkär ei ennen ollu leikan marsu ja kerroi riskeist.
Arovuokkopuska. Ku Mindi ol leikkauspöydäl. Me saatti tekstiviesti, et nyt o Ninniki löytyn. Se meijä kadonnu kattineiti. Mut löyty ihan jäykkän naapuri pensa alt. Nelli ol sen merkan. Mu rakas hak sen sielt kotti. Ja me itketti marsu ja kissa odotushuones.
Lupiini. Ell kutsu meijä hakema Mindi. Mindi heräil. Ell näyt Mindi vauva. Niit ol neli ja ne ol iha hirmu kauniit ja kamala isoi.
Lumipalloheisi. Ell kerroi, ettei niit ollu mittä mahdollisuut synnyttä, ne ei kertakaikkia mahtun ulos. Mää syyti ja soimasi ittiän, et miksen heti aamust vieny Mindi ell, ko sillo jo näi, ett synnytys alko pitkittymä. Mut mikkä ei ol nii viisas ko se jälkiviisas.
Sammalleimu. Ell annoi meil antibiotti ruskui ja neuloi. Varmist et minust o pistämä. Kerroi, et puoletunnin välei pitä käänttä Mindi kylkke ja juotta sokerivett. Vauva jätetti sin ja päätetti keskitty Mindi hoitto.
Akileja. Kotti tultua. Laitetti Mindi lämpimä ja ruvetti hautama Ninja. Silitetti kylmä jäykkä katti jäähyväiseks ja aletti kaiva kuoppa.
Korallikanukka. Pihapihlaja juur tunnu hyvält paikalt haudalle. Ja nii mää aloi kaiva. Juuri tul vasta, mut niist päästi napal iskul. Kuoppa syven ja muu väsyt. Mu rakas lupas jatka ja mää lähdi hakema kääriliina Ninjal.
Kaunokainen. Sit tul vasta lissä juuri ja ne katkes napakal lyönnil. Mut poik huomas, ettei toi kyl ol mikkä juuri vaa johto. Ja nii ol johto poik ja autotalli pakasti ilma sähkö samate puuhuone ol ilma valo. Valkose johdo al ol mustajohto joka sekki ol jo hiuka rispantun.
Akileja. Todetti yhdes, et ei see olekka hyvä paik haudal. Etitä uus ja peitetä tämä muovil, ettei saad valokaari aikaseks ja aamul o muistettav soitta sähkäril.
Akileija. Kaivetti uus haut tontilaidal toise pihlaja all. Kääriliin tehti pehmiäst tyynyliinast, joho ol kirjotett "Kaunita unia". Yritetti arvat, mikä ol kati tapan. Tultti siihe tulokse, et todennäköset auto o tönässy ja noppiast o kuollu.
Akileja. Mee kaik itketti kuopa ympäril ja heitetti käsi hiekka se pääl. Kunnes mu rakas viimeistel hauda peitolapiol. Halailtti ja lohdutetti toin toisiamm. Kerratti Ninni hyvä elämää vaik kaik ol sitä mielt, et aiva liia lyhyv ol.
Akileja. Ihmise raadollisse tappa osa yrit etsi Ninja kuolma syyt Jytkyst. Meijä uudest kollist, jost Ninni ei pitän. Mut Jytkis o ollu meil jo mont viikko ja Ninni kävi välil kiussamas sitä kieriskeli just ja just Jytky naru ulottumattomist.
Kaunokainen. Osa ol sitä mielt, et löytötalo isänt ol syylline Ninnin kuolema, ko hän ol heti puolustautu, et hän ei ainakka sitä tappan. Loppuje lopuks, mitä sil sit o väli. Ninni ei takas tul vaik ketä syytettäis.
Tarhaillakko. Illal ei meinan uni tul kellä. Kaikki vaa itket.
Idänunikko. Mää ja tytär nukutti marsuje kans. Mindil laitetti lämpötyyny ja pidetti huolt, ett sil o sopiva lämmi. Sokervet varatti viere ja ruisku. Kello viritetti soima puoletunni välei.
Sammalleimu. Tytär hoit uskollisest Mindi koko yö. Kääns kylkke puoletunni välei ja juot sokerivet. Puhel Mindil rohkasevi ja silti helläst. Hän vahdei Mindi sydämme löyntti ja hengityst. Joka käännökses, hän tarvit myös mun sanoi ja vahvistust.
Juhannusruusu. Ell kerroi meil, et jos Mindi o aamul viel elos, nii sit se o selvin leikkaukset. Pyys meit soittama aamul kui kävei.
Juhannusruusu. Käännös käännökselt meijä toivo kasoi. Tytär kertoi, et sai Mindin juoma vett. Mee herätti ja nukutti ja herätti ja nukutti ja herätti... Muu huolestut ko Mindi ei vielä aamuyöstäkkä päässy jaloillee. Mut toivo ol, ko henki pihis.
Kivikkokasviruukku. Mindin mies Otto yrit välil huudel Mindil, mut see ei vastan. Seittemän aikka aamu Mindi kurnut Otoll ja Otto vastas reimuissaa. Tytär iloitsi ääneen: "Äit kuul ko, Mindi puhele jo Otol." Hän ryntäs innoissaan Mindin luo sillä oli jo kyljen kääntämisen aika.
Kivikkokasviruukku II. Rohkasevie sanoje sijaa tytär päästikin epätoivose rääkäsyn: "Äit, äit.. Mindin sydä ei enä lyö. Mitä ny tehdä!? Äiti!" Mää ryntäsi ravistama Mindi, mut ei see enä vironnu. Kerroi, et ei mee ny enä muut tehd, ko nukuta vähä ja kaiveta hauta.
Mee itketti yhdes, poikaki tul mukka parkuma. Peitelti Mindi ja ruvetti nukkuma.
Hauda. Piente torkkuje jälkke mee kaivetti Mindil hauta Ninja hauda viere. Itketti solkenaa ja hyvästeltii Mindi. Mietti, et millai Otto selviä, ko naine hävis ja laumaeläin jää yksi.
Soitetti ell ja kerrotti huono uutise.
Soitetti sähkäril, joka käsk kaiva kaapelei vähä enenmmä esil ja lupas tul ens viikol korjama vahingon. Käytti ostamas junalipu lapsil, kerämäs Ninnin katoamisilmotukse poijes ja ruvetti siivoma.
Tehti juhannussiivo porukal ja poratti ai välil millo ikäväst Ninja ja millo ikäväst Mindi. Mää syyti, joka välis ittiän Mindi pentuje menetyksest, vaik sit mieti, et ilma emo ne olis leikkaukse jälkke kuitenki jään eikä siitäkkä olis ollu takkei, olisko ne sit kuitekka säilyn hengis ko imettämine olis jääny meil. Nii, et jos Mindi ol pakko kuol, niin tais ol paree, et menivä koko poruk.
Otto o yksi ja ikävissäs, nii ole määki. Toivottavast mu ei tarvi kaiva pitkä, piiiitkä aikka enä yhtä hautta. Täyty koetta manat viikatemiehe takas, mist tulivakki.
Ny odoteta viel maksu, ell kuluist ja sähkärilt. Kuolemaki o kallist se o jo moni perikunt todenn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti