Mul ei ollu tänäpe lainkka kännykkä fölis. Mut aamul saatti marsuje laidu laitettu trampoliini al. Laitetti viheriäist jänesverkko sen jalkoje ympärill ja saatti aikaseks iso laidu. Tarmpliinil ei tosi voi hyppi ko marsu laiduntava. Ne luuleva, et taivas puto niska ja pelkkävä kauhhiast.
Yöaikan mu keittiössän ol käyny se hävitykse kauhistus. Muu suutut ja pääs rupes kihisemä. Mää kaivoi paksu tussi ja kirjoiti viestei ja tiukka sävyssi vaatimuksi ympär talo. Kute "Suttupyttytyttäreni, siivokka jälken tästä kohta." "Komposti roska komposti" ja "Tähä laatikko vain ja ainoasta, semssi roski, et voi poltta." Ensiks ei tapahtun yhtä mittä. Mut sit porkukal alko tul nälk. Mää kävi kirjottamas lapu, et "Kaupas en käy, enneku keittiö o siisti." Sit se siistiyty ja mää annoi niil ruokka.
Poik houkuttel mut uima. Mentti uimarannal ja koir ol fölis. Mää luvi kirja ja poik riehu koira kans. Meil ol lysti, kunnes aurink men pilvehe ja meil tul vilu.
Sit mentti sinn kauppa, oti teini mukka. Sen joka siivos kettiö. See sai valit siivoukse palkaks mitä ruokka halus osta. Mut ei sit mittä mikä maistu makkialt ja mikä MUN mielest o roskaruokka. Mää hullantusi ja osti viel viis säkki multta ja kahdeksa kesäkukka vitosel.
Sit mettin kotti ja rakas naine tul muu lenkittämä. Lenki jälke motkoti viel kaikil, ketä ol koton. Pää aihen ol märjä pyyhemyty ja laattia, jok ova päälysett vaatteil, nii et ol pakko sotki ne jalkoihi jos yrittä kävel. Vähä viel kitki ja sai nokkose polttami kumppanki kätte. Ai, juu sit viel öljysi puutarhakaluste, melkke kokona.
Ny mää haise petsiöljyl ja käde kihelmöi nokkosist. Ja mää ole nii onnelline.. En olis kyl ikä penskan uskon, et vois ol illal onnellinen, jos nokkone kihelmö käsis. Mut nii vaa o käyny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti